|
|
|
Suomeksi Redemundin Kilta Warhammer FRPG Call of Cthulhu Isiemme synnit in English Redemund's Guild Warhammer FRPG The Sins of Our Fathers |
Valentin Kozinets ”Villikarjun kyrpä! Te paskaläjä tehdä kauppa kuin tuhannen isän äpärä. Vaimo toivoa minut vielä Torin karvainen persereikä, mutta olkoon. Kaupat tuli. Kilin kassit vieköön, kaupat tuli.” Keski-ikäinen Valentin on Kislevin lahja maailmalle. Erengardista kotoisin oleva merikarhu on kokenut konkari pohjoisilla merillä ja saavuttanut jo jonkin asteista kuuluisuuttakin erityisesti turkiskauppiaana. Ensisijaisesti Valentin on kauppias ja vasta sen jälkeen kapteeni. Joskin vyöllä roikkuva ruoska ja hyvin rääväs suu varmistavat, ettei hänen miehistönsä näe asiaa tältä kannalta. Valentinila on kultahiuksinen vaimo ja seitsemän lasta L’Anguillessa, mikä on enemmän kuin hyvä syy pitämään miehen merillä. Hän onkin matkannut aina Tilean kaupunkivaltioihin asti ja taistellut lukuisia kaappareita vastaan. Tästä kovaluonteisesta kapteenista löytyy myös herkempi piirre, sillä hän on ainakin Kisleviläisen mittapuun mukaan taitava runoilija. Rolf Vogt ”Kunniaa Sigmarille! Keisarin ja valtakunnan puolesta miehet!” Sir Jacenin ja kumppaneiden ottaessa osaa Kaaoksen sotaan Keisarikunnan puolella, he taistelivat Nulnilaisen aatelin rinnalla. Säätynsä ansiosta Vogt johti komppaniaa Nulnilaisia halberdeereja. Erityisesti Sir Jacen tutustui hyvän viinapään omaavaan komentajaan, muttei Rolf ollut tuntematon myöskään rahvaan keskuudessa. Sotilaiden keskuudessa Vogt tunnettiin ovelana miehenä, joka osasi yllättää vihollisen kuin vihollisen. Eikä hän ei häpeillyt käyttää ruutiaseita edes bretonnian aatelin edessä. Archaonin sotajoukon kärsittyä tappion Middenheimin taistelussa, teidän ja Vogtin tiet erosivat. Bretonnian kuninkaan komentamina, bretonnian sotajoukot vetäytyivät Keisarikunnasta. Vogt jäi sotilaidensa kanssa puhdistamaan metsiä sotajoukkojen rippeistä, aikeenaan palata Nulniin, jossa hänet (ainakin hänen miestensä puheissa) tunnettiin tavoiteltuna poikamiehenä.
Sir Luc Montaigu Adelhard Phillipus Pian tämän jälkeen Baraglingin huone tarvitsi Dofurin apua. Sodassa kunnostautuneena häntä pidettiin luonnollisena valintana, kun päätettiin suojelijaa arvokkaalle lähetykselle. Dofur jätti Adelhardin hovin, mutta ennen lähtöään sai tältä suvun sinettisormuksen, joka takasi hänelle Phillipusten suosion. |