Vihreä Parta ja odottamaton jälleennäkeminen
Kirjoitti: Redemund de'Molay

Eräänä iltana koimme kauhun hetkiä, kun olimme jo ankkurissa ja yöpuulla. Meitä vastaan tuli lujaa vauhtia ilmiselvä rosvopaatti. Sen keula oli vahvistettu ja etukannella jökötti tykki. Päätimme väijyttää rosvot olemalla hipihiljaa reelingin takana odottaen, että he yrittäisivät entrata laivamme. Ammuimme pari kertaa (minä tietysti ohi ja tuhlasin yhden arvokkaan lootusnuolen). Sitä vastoin Alfred pallinaama osui tykin takana seisovaa piraattia jalkaan. Sir Jacén päätti ratkaista pattitilanteen loikkaamalla voltilla vihollisten keskelle huitoen ankarasti ympäriinsä kehenkään osumatta. Piraatit ällistyivät akrobaattista esitystä sen verran, että siirtyivät kauemmas tästä yllättävästä loikinta ja huidonta sarjaa harjoittavasta ritaristamme. Ennenkuin homma pääsi kunnon mellakaksi asti, rosvolaivan kapteeni Vihreä Parta keskeytti alkavan rähinän ja päätyi puhumaan Sir Jacénille.

Le Vert Barbe osoittautui ihan säälliseksi rosvoksi ja maanmieheksemme, vaikka olikin kotoisin Mousillionista. Hänen partansa oli siis todellakin vihreä ja hänen olkapäällään lekotteli muhkea vihreänmusta etana, joita tuntui olevan rosvojen paatissa siellä täällä. Leon ei niitä pelännyt, vaan kunnon bretonni-hurttana kuolan määrästä päätellem piti niitä syömisen arvoisina herkkupaloina. Vihreä Parta kertoi etsivänsä erästä suunnatonta merirosvojen aarretta Reikiltä aikomuksenaan palauttaa Mousillion takaisin menneeseen loistoonsa. Ylevä tavoite rosvolle.

Siinäpä sitten päädyimme viettämään iltaa (tarjosin parit pullot viiniä hänen miehistölleen ja hetihän nuo leppyivät ja laittoivat puukot pois). Siinä jutustellessamme kävi ilmi, että he olivat löytäneet Rhotbertin oloisen ja näköisen veijarin eräästä orjalaivasta ruumisarkkuun piilotettuna. Lankomies oli kuulemma ollut aivan sekaisin lootuksesta ja uhannut aina selvitessään hajottaa koko laivan, sen miehistön ja koko Empiren vähintään kolmesti ja vetävänsä kunnolla turpaan ihan kaikkia, joten Vihreä Parta oli katsonut paremmaksi pitää Rhotbertin huumattuna. Joinakin selvinä hetkinä kävi ilmi, että hän oli ollut Sir Jacén de Caraduén seurueessa pyhällä tehtävällä ja koska Vihreä Parta pitää aina maanmiehistään huolta, hän päätti viedä Rhotbertin Marienburgiin herraansa etsimään. Kun kysyimme, että milloinka Rhotbert oli Marienburgiin viety, totesi Vihreä Parta, että: ”Hassua kun kysyitte, olemme vielä matkalla”.

Sillä siunaamalla ryntäsimme Siren kanssa kannen poikki rosvoja tönien ruumaan ja sieltähän rakas lankomies löytyi sidottuna mastoon. Laihtunut oli ja tainnoksissa, mutta elossa! Sire kantoi Rhotbertin omaan laivaamme ja hyvästelimme jokirosvot ja lähdimme hiljakseen matkaan, sen verran meillä tuota rosvottavaa ruumassamme kuitenkin oli... Lähtiessämme Vihreä Parta vielä kertoi, että meidän kannattaisi etsiä Carroburgista erästä apteekkaria Ragslan Fuchsia, jolta löytyisi lääkettä mustan lootuksen kiroihin. Tästä täytyy kirjoittaa heti siskolle kotiin, että Rhotbert on elossa ja taas mukanamme!

Kun vetäydyin hyttiini, niin sielläpä tuo pahuksen puolituinen pomppi sängylläni. Hän kertoi hieman nolona ”vähän heitelleensä noppaa” rosvojen kanssa oli syystäkin huolissaan turvallisuudestaan. Kehotin häntä painumaan hinaamaamme soutuveneeseen suorittamaan pidennettyä vahtivuoroa ihan hissukseen pressun alle. Minäpä olen hyväsydäminen! Olisi pitänyt lempata koko pummi partaan yli ja antaa kunnon ruunuaski. Leon sai myös kuulla kunniansa, kun oli päästänyt Alfredin hyttiini. Luimistellen ja tuhisten Leon painui kannelle nukkumaan siksi yöksi ilman iltapalaa.