Tummien Neitsyiden luostari

Seilailimme aluksi kaupungilla etsien infoa Oldenhallerin kaupunkiasunnon turvallisuustasosta. Ja venailimme kaikkia saapuviksi.

• Tapasimme Neudorfin, Jürgenin yhteyshenkilön salaisen poliisin päällikkö Hieronymus Ostwaldiin. Samainen kaveri myös pamputti sankarjoukkomme urheita jäseniä vankilaepisodin aikana.
• Neudorf kertoi meille, että Oldehallerin asunnossa ei asu ison O:n lisäksi kuin tämän poika. Palvelijoita ei ole kuin yksi ja vahteja vain portilla. Pihalla tosin on vahtikoiria ja Oldenhallerilla on se iso ogrensa henkivartijana. Herr Neudorf myös teroitti meille, että iso-O ei ruutiviikkojen aikaan (tai juuri muulloinkaan) ehdi viettää talossaan juuri yhtään aikaa. Se lienee hyvä aika käväistä siellä. Viemäreistä suunnittelimme menevämme.
• Redemond & co. Ilmoitti Neudorfille, että Nûlnin navigaattoreita kantsis vahtia, ovat kaaoskätyreitä katsos. Neudorf luasi jatkaa tiedon eteenpäin, muttei ollut mitenkään hirveän vakuuttunut.
• Kirjastossa etsimme infoa Manguksen viemäristä löytämästä kaaoslasipallosta. Myrkkykaasua se sisältää.
• Redemund ”sattui” löytämään tyhjän majatalokiinteistön jonka halusi ostaa. Puhui sir Jácenia liikekumppaniksi mukaan.
• Redemund lainasi Jürgenille rahat blunderbussiin. Onnistui vielä tinkimään hinnan 40stä 35een kultrahaan. Sankarini. Se, oliko tämä fiksua vai katastrfaalisen huono liike remains to be seen.
• Seuraavana aamuna aamiaisen aikana itä-saksalaisen kuulantyöntäjän näköinen ritaritäti kävi ”kutsumassa” Sir Jácenin Kotkan ritarikuntaan. Päätettiin mennä koko possen voimin. Paitsi Dashiel, joka jäi jurrissa kämpille (Teme riias tyttöään, nääs).
• Kotkan ritarikunnan pomomies di Marc Coolio halusi Sir Jácenin [Shoseenin] käyvän viemässä viesti Tummien perhost.... NEITSYIDEN luostariin. Sama viesti, jonka sir oli tänne tuonut. Sir huomautti, että hänellä on tehtäviä Nûlnissa, ritarin kunniasana Ostwaldille jne. Di Marco sanoi, että oh for pete's sake ja kirjoitti lupalapun ”Jácenilla on minun lupani olla pois tänään-pari päivää”. Redemund oli innoissaan, tuoltahan voisi jälleen hukassa oleva lankomieskin löytyä.
• Veimme lupalapun Neudorfin kautta ja saimme pitkin hampain luvan lähteä. Di Marco lainasi meille ponit, sir tosin lainasi Rolf Vogtilta arvolleen sopivamman hepan.
• Parin kylän kautta ratsastelimme kohti vuoria ja luostaria. Toisessa kylässä kuulimme, että vuorilla liikkuu suuria joukkoja örkkejä. Luostarin kaljalähetyksetkin olivat myöhässä! Koska luostariin oli pitkä ja vaarallinen, 15 mailin suora ja leveä tie päätimme palkata oppaan. Ja sitten kohti luostaria.
• Parin mailin päässä luostarista löysimme mustalaisvankkurit kyljeltään ojasta. Niiden kimppuun oli hyökätty ja vetohevonenkin oli silvottu. Mustalaisista itsestään ei ollut enää hajuakaan. Hyökkääjien jäljet veivät poispäin tieltä, joten jatkoimme matkaa luostariin.
• Luostarissa meidät otti vastaan naispuolinen akotlyytti. Tämähän sai joukkomme sekaisn. Mitään järkevää emme onnistuneet tälle sanomaan. Toisaalta myöskään mitään ”maineenne on maineenne veroinen” - tason sutkautuksiakaan emme nyt (onneksi) viljelleet.
• Luostari oli kumma paikka. Pääjumalattarensa (myrmiddia tjsp.) apotin Alricin lisäksi sieltä löytyi toisenkin jumaluuden palvoja, abbedissa Birgitte van der Hoogenband, joka piti siellä jonkinlaista parantolaa mieleltään järkkyneille (tosi hyvä paikka meille siis). Mangus ja Redemond sekä Redemondin hurtta saivat heti pahoja viboja apotti & abbedissa – parivaljakosta. Lisäksi luostarin korkein torni oli lukossa ja vartijoita vailla. Apotti kieltäytyi di Marcon avunpyynnöstä. Ei ollut miehiä antaa, kuulema. Redemund yritti hieroa bisnestä luostarin kuulusta oluesta. Ilmeisesti onnistui, tosin myöhemmät tapahtumat varmasti vaikuttavat lopulliseen onnistumiseen...
• Muuten kaikki tuntui olevan ihan kunnossa, joten suuntasimme nukkumaan. Herra kauppias päätti jostain syyst nukkua linnanmuureilla. Yön. Talvella.
• Aamuyöstä hurtta herätti Redemundin murisemalla. Ihemtellessän murinan syytä Redemund näki joella luostarin alapuolella liikettä. Tähystellessään alas näki Redemund jokiveneen pimennetyin lyhdyin. Veneen keulasta tunnisti hän lyhdyn luukun auetessa Nûlnin navigaattorin sulkaviitassaan. Redemund herätteli muun porukan ja aloitimme heti tehokkaat ja huomaamattomat tutkimukset:

• Päätimme kovistella apotti Alaricia öisistä kuljetuksista ja vartijattomasta tornista. Apotti – ja muu luostarin väki – oli ilmeisesti jonkinlaisen lumouksen vallassa. He muunmuassa väittivät, että tornissa seisoi (mielikuvitus)vartiomies Klaus. Pihariitelyn pääteeksi apotti päästi kuin päästikin meidät tutkimaan tornia. Hänen avaimensa ei oveen kumma kyllä käynyt, joten Mónet tehokkaasti tiirikoi oven. Tornin toisesta kerroksesta löytyi kaukoputki kaaoskuun tiiraamiseen. Redemund vilkaisi kaukoputkeen ja menetti lisää jo muutenkin murenevasta mielenterveydestään.
• Pihalla katsoimme maailmaa uusin silmin ja huomasimme luostarin väen päivärytmien olevan jotenkin... mekaanisia. Päättelimme ovelasti, että abbedissaa on tästä syyttäminen. Hänet löytäisi hullujenhuoneosastolta. Paha vain, että vartija ei meitä sinne päästänyt. Ainakaan puhumalla joten Mangus lyödä humautti tätä pari kertaa. Tajutonta vartijaa sisälle siirtäessämme ihmettelimme, ettei moinen aiheuttanut muissa luostarin asukeissa mitään reaktiota.
• Sisältä hullujenhuoneesta löytyi loputtomalta tuntuvia käytäviä, joiden varrella oli yhtä lailla loputtomasti sellejä. Selleissä oli kaaosmutaatioita kokeneita, seonneita ihmisiä. Redemund huuteli lankoaan, ja onnistui saamaan aikaan hienon kaiun! Sir ei tosin tykännyt.
• Abbedissa löytyi lopulta alakerroksesta. Lyhyen juttutuokion jälkeen tämä paljastui kaaoksen demoniksi! Ainoastaan seurueemme urheimmat jäsenet kykenivät säilyttämään toimintakykynsä inhan kaaosmörön edessä. Redemund osoitti yllättävää nopeutta pakoon pinkoessaan, Mónet uikutti seinä vasten ja Mangus sekosi ja kävi Mersun kimppuun (mikä sen söörin aseenkantajan nimi on?). Mersun ja Jürgenin aika kului Manguksen rauhoittamiseen, joten sir oli yksin demonia vastassa. Ja pätki sen varsin helposti. On se äijä. Demonin huoneesta löytyi jotain navigaattorien tekstejä, sekä mainita jostakusta jota kutsuttiin suurnavigaattoriksi (tms.). Hän oli ilmeisesti parantanut kaaosmutaatioita ihmisiltä. Syytä moiseen parannusyritykseen emme keksineet.
• Vielä alempaa löytyi jääluola, jossa oli vanha hullu setä yltä päältä kaaoksen riimuilla tatuoituna. Jürgen ampui setää. Päähän. Se räjähti. Setä kuoli.
• Yläkerrassa lumous oli luostarin yltä haihtunut ja munkit ja ritarit olivat ihmeissään. Paitsi apotti Alric, joka oli hirttäytynyt. Selitimme koko jutun, ritarit lahtasivat alakeran mutanttivangit ja sir välitti viestinsä uudelleen luostarin uudelle pomolle. Tämä lupasi lähettää kaikki liikenevät joukot Nûlniin heti seuraavana päivänä. Mekin päätimme lähteä silloin. Seuraava päivä olisi 27. päivä ja ruutiviikot alkaisivat.