'''Saapuminen Marienburgiin '''2.1.1545 (2523)
Kirjoitti: Jacén de'Caradué

Makaan Sinisen Sulan majatalossa koinsyömällä patjalla torakoita kuhisevassa sängyssä. Päivä on ollut pitkä. Olen väijynyt moukkaseuralaisteni ja aseenkantajani keralla hautausmaalla liikuskelevia orjakauppiaita ja merirosvoja. Tuloksetta. Miten olemme päätyneet tähän. Caradué on pelastettu, mutta entä nyt? Nuhruisen kaimani salamyhkäinen menneisyys jäänee tutkimatta, sillä se pikku riiviö katosi Caraduén suvun kolikot likaisissa taskuissaan Chateaun piirityksessä.

Viimeisessä, epätoivoisessa taistelussa piirityksen murtamiseksi olin menettää henkeni. Kasvoni runneltiin happosateella ja olin vuoteen omana päiväkausia. Koettaa vaan eipä hylkää Leidi, sanotaan.

Toipumiseni jälkeisenä päivänä herttua Taubert teki minusta oman hovinsa ritarin. Olin nyt siis herttuan alainen, enkä suoraan isäni käskyvallan alla. Lähtönsä aamuna herttua Taubert vaati nähdä minut kahden kesken. Tuon lyhyen keskustelun aikana hän kertoi suuresta vaarasta joka uhkaa L'Anguillea ja kenties koko Bretonniaa ja että minä saisin tehäväkseni saattaa vihollisen suunnitelmat liittolaisten tietoon Empiressä. Matkani tarkoitus tulisi pitää salassa.

3.1.1545 (2523) -->
Kirjoitti: Monet Priaulx?

Koko Suiddockin alueella taivas oli mustanaan hämmentäviä paikallaan liihottavia lokkeja. Kaupunkilaiset pitivät tätä erityisen huonona enteenä. Lokit alkoivat pikkuhiljaa putoilla puolentoista päivän päästä alas.

Redemund lämmitti suhteita kauppiaden kilta Lighthousen kanssa entisestään. Koukkukätinen kauppiaamme oli palaamassa kiinnostuneena mukana olleen Dasshielin kanssa majatalolle, kun he erehtyivät väärällä kujalle merirosvojen kohdattavaksi. Kummatkin sankareistamme saivat reippaasti turpaansa ennen kuin heidän kannaltaan onnekkaasti paikalle harhautunut Manannin(?) pappi pelasti kaksikon varmalta ryöstömurhalta. Redemund joutui lepäämään sängyssä päivän pari rintalastavaurioiden takia.

Dashiel suoritti Sir Jacenilta saamaansa tehtävää löytää kadonnut nuori haltijanainen. Das kävi tunkkaisessa ja pahamaineisessa oopiumiluolassa nimeltään Kultainen Lootus. Naista ei siellä näkynyt, mutta Dassin onnistui kuulla salaa mielenkiintoisia tietoja (mitä?) Marienburgin toiseksi varakkaimman miehen suusta. Monet oli antanut Dassille 20 kultarahaa (jotka olivat alunperin Redemundilta) mustan lootuksen ostamiseen, jota mies onnistui myös hankkimaan. Redemund oli palkannut Monet'n varastamaan epäilyttävän kauppian rahtikirjat tutkiakseen aseiden salakuljetusta Languileen. Monet sekoitti juuri hankittua mustaa lootusta viereisestä lihakaupasta ostamiinsa makkaroihin, jotka päätyivät "makkarakauppiaan lahjana" kyseisen asekauppiaan syötäväksi. Yön tullen Monet murtautui tämän asuntoon huomaamattomasti, vieden rahtikirjat sekä löytämänsä kultistimenovälineet mukanaan. Säkkiin upposi myös epähuomiossa pussillinen ruutia plate bracereiden ohella. Sinisessä Sulassa toipuvan Redemundin tarkastettua rahtikirja, Monet vei sen takaisin kauppiaan asuntoon.

Sir Jacen sai kaksintaistelussa rehellisesti voittamaansa haarniskan niskaansa (kauppiaan kirousten ohella) yrittäessään myydä tätä samaan paikkaan missä hänen oma, vanha haarniskansa oli korjauksessa. Voitetussa haarniskassa on punaisen lohikäärmeen tunnukset ja ne kuuluvat kauppiaan mukaan "kuolemattomalle ritarille". Rahat ja armorit käteen iskettynä Sir J. vetäytyi takaisin Siniseen Sulkaan. Sir Jacenin lupaus pelastaa lumoavan haltijaneidon tytär painaa selvästi miehen mieltä, sillä tytöstä ei ole löytynyt vielä mitään johtolankoja. Sir J. kävi myös tervehtimässä vanhaa tuttuamme, kapteeni Vladimir Kozinia Pelikaanin Perseessä.