Poistuminen Altdorfista ja matka Nulniin

Ladyn Rautahansikas poistuttua Altdorfista vähin äänin (tai niin vähin, kuin se vain seurueelle on ylipäänsä mahdollista) matka jatkui kohti Nulnia. Ensimmäisenä matkapäivänään ohititte jokistriganyjen (eli paikallisia karavaanimustalaisia) suurperheen, joka oli ilmeisestikin matkalla Altdorfiin. Hieman ruokaa ja juomaa vaihdettiin ja Redemund surmasi jokisaaliin seasta kimppuunsa hyökänneen jättimäisen iilimadon. Striganyt olivat kauhuissaan vieraanvaraisuutensa rikkoutumisesta moisen hyökkäyksen johdosta ja de Molay parannettiin pikapikaa ja hänet saateltiin heimon johtajattaren, ennustaja TALRUN VON CARSTEINin, puheille. Ikivanha eukko ennustikin Redemundille "Beware the child, the baby and the young." (ennustus oli muistaakseni pidempi, mutten kuolemaksenikaan muista, mistä sen arvoin)

Seuraavan päivän iltana Rautahanska laski ankkurinsa pieneen DARMDSTADTn kaupunkiin, jossa seurue majoittui IMPERIAL ARMS majataloon (isäntänä JALKAPUOLI-RUTGER, entinen sotilas). Kolmantena päivänä seurue ei noussut kuolleista (ellei pienoista krapulaa lasketa), vaan toimitti Marienburgista matkaan otetut tinat strategille, joka teki niistä pikku-ukkoja. Matka jatkui kevyemmässä lastissa ja ennen leiriytymistä joelle ohitettiin REIKSGUARDin linna, jota vielä korjailtiin ilmeisestikin kaaoksen sodan jäljiltä.

Neljäs matkapäivä Altdorfista laskien ei koittanutkaan aivan yhtä iloisissa merkeissä. Puoliltapäivin huomasitte kaiken ruuan pilaantuneen, mikä luonnollisesti laski hieman mielialoja. Onneksi oli kuitenkin tiedossa, että DAUBESSEn kylä oli vain päivämatkan päässä, eikä paniikkii ilmeisestikään ollut tarvetta. Matkalla kyseiseen kylään tuli pelastettua vielä raivostuttava "pikku"tyttö ISABEL FUHRMANN pienestä sanansaattajaveneestä, jonka kimppuun lauma mutantteja oli hyökännyt. Laivaa yhä ryöstäneet mutskut saivat nokkiinsa ja neiti Fuhrmann toimitettiin rääkyvänä ja kiukuttelevana pakettina Daubessessa sijaitsevaan THREE FEATHERS-majataloon, johon myös seurue majoittui. Kyseisessä majatalossa törmättiin myös tuttuun knight pantheriin, joka lyöttäytyi seurueen mukaan, sekä ORRIC BREIVERiksi itseään kutsuva kauppias (Brethren of Lighthouse-killasta), joka oli kokoamassa WORLITZiin palkka-armeijaa.

Viidentä päivänä (3.2.2523) Sir Jacén de'Caradué oli jälleen lähellä kohdata loppunsa, kun lähdettiin tutustumaan läheiseen Ladyn kappeliin, jonka joku bretonni oli matkoillaan perustanut (ja jossa kuuleman mukaan kummitteli). Kappelia vartioi vanha ja sokea bretonnialainen, joka salli vain de'Caraduén astua sisään. Kappelin alle kätketystä kryptasta Jacén löysi auki murretun hauta-arkun, sekä sen sisällä maanneen ritarin kummituksen (wight). Surumielinen aave kertoi jokirosvo ver Heererin ryöstäneen hänen haltuunsa uskotun jalokiven ja että tuota jalokiveä metsästänyt ruumiinmanaaja MARKAL oli hänet herättänyt aaveeksi. Aave pyysi kostamaan moisen ilkeyden Markalille, mikäli tämä jossain vaiheessa satuttaisiin tapaamaan ja Sir Jacén urhoollisesti vakuutti näin tekevänsä. Sitten vähän mätkittiin ja aave sai turpaansa, Sir Jacén selvitessä vain vähin haavoin. Ja taas matka jatkui.

Joskaan ei kovin pitkään, sillä toissapäivänä kohdatut mutantit olivat hakeneet apuvoimia ja hyökkäsivät nyt hahmojen kimppuun. Ensin rikkomalla laivan pohjan ja pakottamalla nämä näin rantautumaan. Seurueen kiskoessa paattia epätoivon vimmalla rannalle, mutantit kävivät heidän kimppuunsa johtajanaan sini-ihoinen beastman, jolla oli toisen käden tilalla tulta syöksevä suu (kewl). Petomiehet saatiin tapettua ja karkoitettua, mutta ei ennen kuin pomomutantti oli haukkaissut liekinheitinsuullansa palasen pois MONÉTin käsivarresta.