Mustaa makkaraa
Kirjoitti: Redemund de'Molay

Sir Jacen ei tietenkään riemastunut suunnitelmien muutoksesta ja lähetti minut seuraavana aamulla asialle. Tiesimme, että tämä makkarakauppias ”Boni” Groenewoud oli myös sekaantunut lootuskauppaan. Siispä suuntasin Monetin kanssa kaupoille. Dashielia emme ottaneet mukaan.

Monet jättäytyi kaupan ulkopuolelle vahtiin ja minä astelin sisälle neuvonpitoon. Hienovaraiset vihjaukseni mustasta makkarasta ja mausteista eivät oikein toimineet, joten pyysin suoraan, että voisimme puhua kahden. Boni johdatti minut yläkertaan ja tarjosi viiniä, josta kuitenkin viisaana kieltäydyin vedoten aikaiseen ajankohtaan. Kerroin hänelle suoraan, että etsimme haltiatytsyä, joka oli hukassa lootushommissa ja että olisimme valmiit maksamaan tuntuvan summan hänen palauttamisestaan. Sitten alkoivatkin asiat menne päin pyllyä. Boni yritti aikansa lypsää minusta tietoja. Sitten hän yksinkertaisesti laittoi valtaviin teurastajan kouriinsa epähienot ja ilkeät nyrkkiraudat, totesi pehmeästi, että harmi ettei viini maistunut ja lasautti minua turpaan niin että korvissa soi ja silmissä kipinöi.

Onneksi ei taju lähtenyt, olenhan sitkeä ja kova! Käskin Leonin kimppuun ja kautta hirsipuun! Leon alkoi jo oppia mitä tarkoittaa olla sotakoira. Leon puri melkein käden irti Bonilta kertahaukkaisulla ja minä ammuin jousella täydellisen laukauksen samaan veriseen käteen, missä Leon jo roikkui (hyvä ostos oli se jousi). Siinä rytäkässä Leon sai aika pahasti köniinsä ja peräännyimme alakertaan päästämään Monetin sisään. Kolmestaan sitten saimme tuon valtavan ja raivokkaan härän hengiltä. Melkein jokainen raaja siinä piti raivohullulta teurastajalta hakata, ampua tai purra irti. Kauppa näytti todellakin teurastamolta mokoman rytinän jälkeen ja hetken aikaa toivuttuamme tutkimme talon. Jätimme vähän kassaan näön vuoksi rahaa, ettei tapaus aivan ryöstömurhalta näyttäisi. Tutkimme siis talon ja mitä kaaoksen kauheuksia löysimmekään!

Osoittautui, että tämä makkarakauppias teurasti ihmisiä makkaroidensa raaka-aineiksi. Siinä vääntyi vatsa nurin meiltä molemmilta, mutta Leon narskutti tyytyväisenä makkaraa, minkä sille olin palkkioksi lihatiskiltä heti tappelun jälkeen antanut. Noh, oppiipahan poika makuun... Häivyimme vähin ääniin. Kerroimme koko tarinan Sir Jacenille, ja hän ei taaskaan ollut järin ilahtunut...

Toivottavasti pääsemme huomenna matkaan tästä hullusta kaupungista. En voi sitten vähääkään käsittää, että mikä vittu näitä Marienburgilaisia oikein vaivaa?!