Kadotetut mielet, kadotetut sydämet

Tapahtumapaikka

• Caraduén kylä,L'Anguille

Hahmot

• Sir Jacén de'Caradué
  
• Hrodbert
  
• Ferragus
  
• Jacén
  
• Redemund de'Molay

Kadotut mielet, kadotetut sydämet oli mittava kampanja hahmojen taistelusta kotikyläänsä Caraduéta uhkaavaa salaliittoa vastaan. Yhden talven ajan hahmot epätoivoisesti kamppailivat mm. tautien, metsiin pesiytyneiden lainsuojattomien, epäluuloisten naapuriläänien, rottamiesten uhan ja kiertelevän seikkailiajoukon kanssa.

Caraduén kylää uhannut salaliitto oli ilmeisesti (ainakin osittain) Caraduén kaartipäällikkö Bonard Lucin ja Thibaultin kauppiasuvun yhdessä punoma. Thibaultien tarkoituksena oli syrjäyttää vanha Lordimarkiisi ja aatelishallinto ja ottaa itseoikeutettu paikkansa uutena kauppiasluokkana. Tätä tarkoitusta varten Thibaultit hankkivat salaa ritarikoodiston paheksumia ruutiaseita ja saattoivat samalla olla jopa liitossa rottamiesten kanssa.

Niin hahmot kuin pelaajat olivat menettää järkensä kohdatessaan vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään, mutta lopulta olivat niin Thibaultit kuin rottamiehetkin lyötyinä ja rauha palautettuna Caraduéen.

epilogi: Rauhan pysyvyydestä ei hahmoilla kuitenkaan ole aavistustakaan. He ovat olleet kotoaan poissa jo pitkän aikaa, eikä heillä ole varmuutta siitä, mitä kylässä on heidän lähtönsä jälkeen tapahtunut. Tuhottiinko kaikki skavenit ja oliko Thibaulteilla muita liittolaisia? Mitä tapahtui Sannez-joessa, jonne Sir Jacén heitti rottamiehiltä ottamansa kaaoskivet (warpstone).

Joukko Caraduén kylän miehiä matkusti Lordimarkiisin pojan johdolla Herttukunnan pääkaupunkiin L’Anguilleen, tavatakseen kunnioitetun Graalin ritarin, Sir Yvainin.

Jo matkansa alussa he joutuivat vaikeuksiin, yrittäessään tutkia Sannez-joelle haaksirikkoutunutta Keisarikunnasta saapunutta laivaa. Laivan miehistö oli teurastettu ja vain hulluksi tullut inkvisiittori oli enää hengissä. Koska muuta ei ollut tehtävissä, inkvisiittori sai surmansa ja Caraduén miehet jättivät laivan niille sijoilleen, löydettyään laivan perässään hinaamasta pienestä puulaatikosta mustavalkean naamion.

Matkaajat pysähtyivät yöpymään Lessafren kylään ja oikeamielisinä sankareina tarjoutuivat selvittämään, miksi kylän lampaita oli kadoksissa. Tutkimukset johtivat rottamiesten hyökkäykseen kylän kimppuun. Nämä kaaoksen hirviöt saatiin vain vaivoin torjuttua äveriään villakauppiaan taloon linnoittautumalla. Ystävykset selvisivät kamppailusta vain vaivoin ja Hrodbert, rohkean kaartilaisen poika, sai sellaisen iskun kalloonsa, että hänen silmänsä lähes pulpahtivat pois kuopistaan.

Vielä ennen matkansa päätä miehet yöpyivät Uppoviinin majatalossa, jossa Jacen de’Caradué oli ajautua käsirysyyn kiivaan viininviljelijän kanssa, tämän vaimon yritettyä vikitellä aatelismiestämme. Kamppailu kuitenkin vältetttiin. Näkivätpä matkaajat myös oudon miehen, joka vaikutti suuresti kiinnostuneelta heidän toimistansa. Mies kuitenkin pakeni, ennen kuin häntä saatiin kiinni.

Vielä viime metreillä oli kohtalolla asettaa kynnyksia caraduélaisten eteen. Äkkiarvaamatta joukko likaisia ja sairaalloisia miehiä hyökkäsi heidän kimppuunsa, yrittäen riistää nuoren palvelija Jacenin mukaansa. Lähes kaikki hyökkääjät kuitenkin surmattiin ja vain harva pääsi pakenemaan.

Näiden koettelemusten jälkeen sankarit saapuivat L’Anguilleen. Suuren kaupungin ihmeet ja samaan aikaan järjestetty suuri kansanjuhla, saivat heidän päänsä pyörälle. Eikä asiaa auttanut, että kaupungissa vaikutti olevan jotakin perusjuuria myöten vialla. Ihmiset syttyivät tuleen äkkiäarvaamatta ja outo teatteriseurue oli asettunut kaupungin satamaan.

Ystävysten tiet erosivat monesti heidän tutkiessaan ikivanhan kaupungin omituisuuksia. Hrodbert sai siteen turvonneille silmilleen ja julistuksen, jonka mukaan Kaaoksen ote häneen oli irrotettu Shallyan ja Graalin toimesta. Nuorempi Jacen ja kaartilainen Ferragus joivat ilmeisen kaaottista viiniä ja kärsivät sen kauhuista tovin, Sir Jacenin tavoittaessa Sir Yvainin.

Epäiltyään teatteriseuruetta Pahan viinin myynnistä, urheat soturimme kävivät heitä vastaan ja onnistuivat paljastamaan heidät kaaoksen kätyreiksi. Raivoisan taistelun päätteeksi jopa teatteriseurueen johtaja sai surmansa. Mutta juuri hänen kuollessaan rivo, pieni kaksoisolento räjähti hänen kädestään ja onnistui luikkimaan pakoon.

Sir Yvainin kerrottua caraduélaisille, että hän oli tuonut nuoren Jacenin kaukaa, kirotusta Moussilionista Lordimarkiisin turvaan, hän päätti liittyä caraduélaisten mukaan heidän palatessaan kotikyläänsä.

Paluumatka oli huomattavasti köyhempi tapahtumien osalta. Ainoastaan Lessafre osoittautui omituisen ja tuntemattoman taudin riivaamaksi, mutta tämä ei ylhäisissä sotureissa juuri huomiota herättänyt. Pianhan he olisivat kotona.

Kotosalla asiat eivät kuitenkaan olleet juurikaan paremmin. Läheinen pyhä lähde oli myrkytetty, metsiin oli pesiytynyt lainsuojattomia ja talvi oli tuloillaan. Kaiken kukkuraksi, pyhä Graalin ritari katosi retkellään metsän siimekseen ja vain hänen kolhiintunut kypäränsä löydettiin.

Sankarit lähtivät seuraamaan Sir Yvainin jälkiä ja löysivät inhojen rottaotusten pesäkolon, jonka he ankarien taisteluiden jälkeen onnistuivat tyhjentämään. Sir Yvainia ei kuitenkaan löydetty ja näytti siltä, että rottien kolo olikin vain etuvartioasema.

Hyökkäys rottien koloon lähes johti Sir Jacenin kuolemaan, kun häntä iskettiin myrkytetyllä tikarilla. Vaikka myrkky lähes vei häneltä hengen, se onnistuttiin poistamaan hänen ruumiistaan vastamyrkyllä, jonka valmisti omistuisia kasveja kasvattava kylän apteekkari.

Tapahtumat tuntuivat rauhoittuvan. Jacen ryhtyi opiskelemaan lukemista Caraduén kirjakauppiaan johdolla. Sir Jacenin avioliittoa alettiin suunnitella ja Ferraguksenkin sisarta aviokärpänen puri. Hrodbert sen sijaan näytti synkkenevän yhä entisestään ja otti pestin Chateu Caraduén vanginvartijana.

Kovin kauaa ei rauha kuitenkaan kestänyt, kun läheisestä pikkukylästä saapui sanansaattaja pyytämään apua. Sankarimme lähtivät jälleen matkaan ja saivat selville, että joukko Lordimarkiisin palkkaamia seikkailijoita, joiden tehtävä oli häätää lainsuojattomat metsistä, olikin turmellut vanhan patsaan, joka seisoi Savuavien luolien suulla, anastaen sen ojentaman miekan. Kyläläiset olivat syystä hädissään, sillä miestemme laskeutuessa luoliin, he huomasivat sitä asuttavan suunnattoman hydran.

Vetäydyttyään Caraduéen sankarit tekivät suunnitelman. Koska hydran voittaminen ei tuntunut mahdolliselta, he päättivät ensin päästä eroon lainsuojattomista, houkuttelemalla heidät esiin metsästään kauppakaravaanilla. Paikallinen kauppias, Redemund, lähti miesten matkaan, mikä osoittautui mitä onnekkaimmaksi sattumaksi. Aamun sarastaessa nuo roistot kävivät kuin kävivätkin miestemme kimppuun ja olisivat kenties pystyneetkin päihittämään heidät, ellei Redemund olisi neuvokkaasti pillastuttanut kärryjä vetäneitä härkiä, jolloin ne säntäsivät suoraan lainsuojattomien riveihin. Jotkut rikollisista kuolivat, mutta joukon johtaja onnistuttiin samaan vangiksi, pahoista ruhjeista huolimatta.

Kun lainsuojattomien välitön uhka oli näin saatu syrjäytettyä, Sir Jacen päättiä lähteä pyytämään lähimmältä lordilta apujoukkoja hydran ja muiden maanalaisten kauhujen lyömiseksi. Hän karautti matkaan uljaalla ratsullaan, vain huomatakseen, että suuri petos oli kohdannut Caraduéta.

Syksyn vähäiseltä liikenteeltä piilossa, oli Caraduén rajalle rakennettu vankka paalumuuri estämään läänistä poistumisen. Huolimatta Sir Jacenin vaatimuksista, ei hän saanut selville, miten ja miksi muuri oli pystytetty. Muutoin kuin että sen tuli suojella ulkomaailmaa Caraduén taudilta.

Näin lyötynä Sir Jacen palasi isänsä luokse ja näistäkös uutisista Lordimarkiisi raivostui. Hän kokosi lähes kaikki kaupungin asekuntoiset miehet armeijaksi ja lähti repimään alas muuria ja kohtaamaan sen pystyttäjää, jättäen poikansa kaupungin johtoon poissa olonsa ajaksi.

Tuskin oli sotajoukko ehtinyt poistua kaupunkilaisten näköpiiristä, kun vielä suurempi tragedia kohtasi jo kovia kärsinyttä kylää. Yön pimeydessä joku tai jotkin anastivat kaikki kaupungin nuoret lapset, niin ettei kenellekään jäänyt aavistusta, mitä oli tapahtunut. Vaikka sankarimme epäilivät rottamiehiä tästä julmaakin julmemmasta teosta ja vaikka koko kaupungin maaperä tutkittiin tökkimällä, ei jälkeäkään kadonneista lapsista ollut löydettävissä.

Epätoivo valtasi kaupungin. Ihmiset luovuttivat ja koteihinsa vain odottamaan kuolemaa, joka pian vaani jokaisen nurkan takana talven kylmyyden ja puhjenneiden tautien muodossa.

Jälleen Sir Jacen ratsasti ulos kaupungista, tällä kertaa tavoittaakseen sen urhoollisen armeijamme, jonka hänen isänsä oli nostattanut. Urheasta armeijasta ei tosin ollut jäljellä kuin rippeet, sillä se oli leiriytynyt muurin juurelle ja lähes tuhoutunut jonkin hirvittävän kulkutaudin kourissa.

Sillä välin oli kaartin päälikkö ottanut Jacenin aseman Chateun päällikkönä ja komentanut urheat soturimme turhiin tehtäviin ja näin petoksella saanut koko linnakkeen haltuunsa. Sir Jacenin saavuttua miehekkäiden seuralaistensa luo, nämä kertoivat uutiset petoksesta.

Yhdessä tuumin lähtivät miehemme valtaamaan linnakkeen takaisin ja onnistuivat kuin onnistuivatkin pääsemään sisään. Ja kauhukseen he huomasivat, että linnaan jäänyt aatelisto oli kadonnut, mitä ilmeisimmin petollisen kaartin päällikön kaappaamina.

Yö laskeutui Chateun ylle. Hrodbert makasi haavoittuneena vuoteella ja Sir Jacen kiitti Graalin Valtiatarta hengestään, sillä kaartin päällikölle uskollinen vartija oli onnistunut lähes kalauttamaan hänet hengiltä. Tutkiessaan kaartin päällikön asuintiloja, toveruksemme löysivät rumilla viivoilla kirjaillun lapun, joka ei voinut olla muuta kuin niiden inhojen rottamiesten tekemä. Näin vahvistuivat epäilyt päällikön valapattoudesta ja koko kaupunkia odottavasta kohtalosta.

Sillä katsoessan ulos linnoituksensa ikkunoista, sankarimme näkivät koiran kokoisten rottien hyppivän talojen katoilla, sairaan vihreän Kaaoksen kuun katsellessa kaupungin kauhuja.