L'Anguillen kaupunki
(Perustuu: Knights of the Grail}
Siirry
L’Anguille on yksi Bretonnian vanhimmista kaupungeista, jonka kohotti loistoonsa Gilles le Brettonin ”graaliveli” Herttua Corduin. Se on tunnettu maailmalla tärkeimpänä satamana Keisarikunnan ja Bretonnian välillä, sekä koko Vanhan Maailman korkeimman rakennuksen, L’Anguillen majakan, kaupunkina.
Ensimmäinen piirre, jonka vieras kaupungissa huomaa vanhojen keijukansan (the Fay) varustusten jälkeen, on sen ahtaus. Talot kyhjöttävät vieri vieressä, nojaten toisiaan vastaan ja kivettyjen katujen ylle. Tämä johtuu kaupunkia suojelevista muureista, joiden ulkopuolelle vain harva (yleensä köyhällistö) on suostunut asettumaan asumaan. Koska kaupunkiin tulee jatkuvasti lisää asukkaita, eikä tilaa ole enää jaettavana, vanhoja taloja puretaan jatkuvasti ja niiden tilalle pystytetään uusia ja yleensä korkeampia.
Vahva kääpiökanta kaupungissa selitetään yleensä juuri kaupunkilaiset rakennustarpeilla. Tämä on kuitenkin sikäli merkillistä, että vanhojen lakien mukaan, rahvas ei saa rakentaa talojaan kivestä ja aatelisto taas halveksii vieraan kansan käyttöä ylvään bretonnilaisen aatelin yli. Niin tai näin, kääpiöillä on oma korttelinsa L’Anguillessa ja heitä näkee kaupungilla useammin kuin oikeastaan missään muualla koko kuningaskunnassa.
Huomattavia paikkoja
Majakka ja muuri
Keijukansan vanhaa perua oleva majakka hallitsee koko kaupungin (ja ympäröivien seutujen) yleisnäkymää ja paikoin ihmisten paikkaamien muurien lisäksi ainoa, mitä on jäljellä muinoin paikalla kohonneesta satamasta. Se kohoaa yli kolmensadan jalan korkeuteen ja ensinäkemältä vaikuttaa olevan veistetty yhdestä ainoasta kivestä.
Koko kaupunkia kiertävä muuri kohoaa noin kuudenkymmentä jalkaa katutason yläpuolelle ja on tarpeeksi leveä kymmenen sotilaan kulkea sen harjalla rinta rinnan. Historian oppineet osaavat kertoa keijusataman tunnetun muinoin nimellä Tor Elessi. Toisinaan kaupungissa nähdään kaukomailta saapunutta keijukansaa, joka L’Anguilleen saapuessaan ensitöikseen kiipeää majakan huipulle, eikä kukaan vartija uskalla heitä estää.
Suuri tori
Kaupungin sykkivä sydän on suuri tori, jossa usein vietetään juhlia (kuten Viininmaistajaiset Graalin päivänä), mutta useammin markkinoita. Tällä kuuluisalla torilla myydään päivittäin tuotteita sadasta eri satamasta ja lähes mitä tahansa voi ostaa sieltä sopivaan hintaan.
Shallyan temppeli
Suuren torin laidalle on rakennettu suuri temppeli, jonka yhteydessä toimii myös sairaala, jossa hoidetaan niin ruumiiltaan, kuin mieleltään sairaita.
Tavernat ja majatalot
Tanssiva Sika on alamaailman suosima taverna sataman lähettyvillä. Huhutaan, että tavernan alakerrassa sijaitsee huumeluola.
Hyveellinen Merenneito – Merimiesten taverna satamassa.
Kadonnut Kalastaja – Merenneidon kilpailija satamassa.
Rikkoutunut kompassa – Majatalo aivan rannan tuntumassa. Isäntänä Gaston d’Aberre.
Amiraali on kuuluisi lähes ainoa paikkana Bretonniassa, jossa tarjotaan (ulkomaalaisittain ajateltuna) edes siedettävää olutta.
Asukkaita
Godemar Fitzgodric (M)
L’Anguillen nykyinen käskynhaltija, Bretonnian rikkain kauppias ja johtaja kauppiaiden killassa ”Brethren of the Lighthouse”. Godemar on henkeen ja vereen asti kauppias, jonka suurin intressi on kauppaliittonsa (ja oman omaisuutensa) kohottaminen aina suuremmaksi ja suuremmaksi. Hänen tiedetään usein ottaneen listoilleen palkkasotureita kauppalaivojensa suojelijoiksi, sekä juoksupojikseen kaupungilla.
Godemarin ulkomuoto kielii välittömästi hänen rikkaudestaan. Hän on suunnattoman lihava (eli hyvin ruokittu) ja pukeutuu aina viimeisen aatelismuodin mukaan, pitäen kuitenkin aina huolta siitä, ettei riko rahvaan ja aateliston välistä pukeutumiskoodistoa.
Johtuen ehkäpä juuri Fitzgodricin varakkuudesta tai sitten mistä tahansa, liikkuu Fitzgodricista lukuisia juoruja, joiden mukaan hän muun muassa ajaa L’Anguillen itsenäistymistä Bretonniasta Marienburgin tapaan ja valmistelee ensi vuodeksi mahdollisuutta perustaa vahvempi kauppareitti L’Anguillen ja Lustrian välilä. Useimmat eivät kuitenkaan uskalla ääneen näitä juoruja käskynhaltiasta levitellä, sillä hänen huhutaan myös toisinaan hankkiutuneen eroon liian suulaista juorukelloista.
(Perustuu: Knights of the Grail}
Amiraali Pierre Marouanec (M)
Pragmaatikko, uskollinen kuninkaalle ja herttualleen. Haluaisi nähdä Meriakatemian perustetamisen L’Anguilleen. Kunnioittaa (ehkäpä epäaatelillisen paljon) merenjumala Manannia.
Gaston d’Aberre (M)
Rikkoutuneen kompassin isäntä, L’Anguillen satamassa.
Alvador de Jerez (M)
Alvador on Estalialainen nuori, lyhyehkö mies. Hän puhuu kunnioittavaan sävyyn ja toimii lähinnä palvelijana ja juoksupoikana. de Jerez on romantikko ja tahtoo asioiden muuttuvan Bretonniassa. Hän uskoo voivansa vaikuttaa asioihin palvelemalla kauppiaiden tarkoituksia.
Guy Mátraux (M)
Guy on L’Anguille sataman tärkeimpiä työnjohtajia vastaten pääasiassa Lohikäärmeen kidan navigaattorien organisoinnista. Hän tuottaa Majakkaveljille tarvikkeita ja kauppatavaraa, jota se ei normaaleita teitä halua hankkia. Entisenä sataman navigoijana hän tuntee lähes kaikki vanhat tekijät ja on halukas tutustumaan myös jokaiseen uuteen. Useimmat L’Anguillen asukkaista ja asiakkaista pitävät Guyta luotettavana. Hän ei halua joutua kenenkään epäsuosioon, sillä se saattaisi haitata hänen tienestejään. Loppujen lopuksi hän on kuitenkin johdateltavissa, mikäli lahjus on tarpeeksi suuri.
Monet Maupassant (M)
Huomattavan lihava kauppias, joka kuuluu Brethren of Lighthousen-kiltaan. Maupassant syö taukoamatta, joten hänelle ei juurikaan aikaa keskittyä kaupantekooon. Pystyäkseen pitämään yllä ruokavarastoaan, Maupassant käyttää hyväkseen asemaansa killan asiamiehenä ja yrittää saada tuottoa jokaisesta asiakkaasta, joka hänen puheilleen tulee.
Louis Marcheur (M)
Vanha herrasmies, joka oli Caraduén varakkaimpia miehiä. Marcheurit ovat kolmen sukupolven aikana kohonneet kiertelevistä laukkukauppiaista arvostetuiksi kauppaherroiksi kuljettamalla Bretonnialaista ritariromantiikkaa Keisarikunnan aatelisnaisten luettavaksi. Marcheur, hänen vaimonsa Dhuoda ja heidän tyttärensä Sirisgard asuivat Caraduéssa vielä jokin aikaa sitten, mutta muuttivat pian tautiepidemian jälkeen L'Anguilleen ("Kadotetu mielet, kadotetut sydämet" -kampanjan jälkeen).
Marcheurin perhettä pidettiin Caraduélaisten keskuudessa omituisina, sillä harvat saattoivat käsittää, miten pelkällä kirjamyynnillä voi saavuttaa suuren varallisuuden. Varsinkin, kun Caraduéssa lukutaitoisia ihmisiä oli vain kourallinen. Kyläläiset tapasivatkin kuiskia, että Louisin isä, Weldon, oli kova matkamies, joka laajensi kirjaverkostoansa ympäri Bretonniaa. Eräällä näistä matkoista hän tapasi kaaoksen kultin johtajan, jolle hän myi sielunsa. Vastapalvelukseksi kulttiin liittymisestä ja kaaoksen voimien kumartamisesta, kultti toimittaa Weldonin suvulle kiellettyjä kirjoja, joiden varaan koko perheen omaisuus rakentuu.
Sir Jacén de'Caraduén oli määrä pelastaa sukunsa vararikolta avioitumalla Sirisgardin kanssa.
Savinien d’Eloc
Manannin Arkkipappi
Pienen, lähinnä merenkävijöistä ja kauppiaista koostuvan, seurakunnan päämies. d’Eloc on sulavapuheinen, hurmaava ja komea, sekä aatelista syntyperää. Viimeinen seikka on tehnyt hänet osittain epäsuosituksi, koska hän on kääntynyt Järven Valtiattaren huomasta Manannin uskoon. Erittäin korkeassa poliittisessa asemassa Bretonnian Manannin kultissa, jääden toiseksi ainoastaan Bordeleauxin kardinaalille. Kapakoissa huhutaan, ettei Savinienin suonissa virtaa ainoastaan Bretonnian ylvästä verta, vaan myös barbaaristen Norscan asukkien verta. Ei siis ole ihme, ettei Valtiatar ole häntä suosinut ja hän on kääntynyt Maranni puoleen.
