Kolea aamu hautuumaalla ja hyytävä yö hautojen alla
Kirjoitti: Redemund de'Molay

Kyttäsimme hautausmaata koko yön siltä huojuvalta lavalta Monetin kanssa. Katuojassa Dashiel sammuneena kuorsasi ja pieri onnellisen tietämättömänä siitä, että yöllä oli melko kylmä. Kas kun ei vilustunut. Arvatkaa tapahtuiko yöllä mitään. Ei tapahtunut.

Aamulla Sir Jacen suvaitsi saapastella paikalle temppelistä, missä oli kai käynyt isoa miekkaansa esittelemässä. Me herätimme Monetin kanssa Dashielin ja painuimme Sikalaan (siksi minä sitä paikkaa lähinnä luonnehtisin sisustuksen, tarjoilun, asiakkaiden – noh kaiken vuoksi) syömään ja Dashielhan se tietysti myös juomaan ja vikittelemään hervottoman isotissistä Helga-emäntää.

Minä lähdin käymään Killassa hoitelemaan hieman liikeasioita ja sain tietää mistä hommata veneen hyvällä hinnalla. Sovin myös kiltamestarin kanssa tina- ja suolalastin ostamisesta ylihuomenna. Alkaa näyttää jo aika selvältä se, että Marienburgista pääsee matkaan täysivaltainen Brethen of Lighthouse -killan jäsen!

Tämä veneveistämön pitäjä Arnold Backsteen osoittautui aika veijariksi. Siis kaheliksi, niin kuin tähän mennessä puolet Marienburgilaisista. Jos eivät ole kahjoja, ovat roistoja. Ainakin pääpirteittäin. Tätä Arskaa ei paljoa kiinnostanut tulla telakaltaan pihalle esittelemään botskejaan, mutta sain maaniteltua ukon ulos. Hän vilisti naamaansa väännellen ja manauksia mutisten pihan yli venevajaan ja siellähän oli kokonaista kaksi joista valita. Valitsin summamutikassa toisen ja sovin, että tulemme lunastamaan paatin niin ikään ylihuomenna.

Päätin heti kun näin jokilaivan, että tuohon sopisi vallan mainiosti joko ballista tai skorpionijousi. Nimikin pitäisi laivalle päättää, mutta eiköhän Sir Jacen saa kunnian kastaa tuleva kotimme jonkin ylevän ja aatelisen yms. mukaan. Liikeasioideni jälkeen menin Siniseen Sulkaan ja otin nokoset. Illansuussa tyypit herättivät ja piti lähteä jälleen hautausmaalle sekoilemaan. Hetken Seamenin kryptaa tutkittuamme Monet sai loistoajatuksen (hiukan otti pannuun, kun en sitä itse keksinyt. Ilmiselvää!) hakea avaimen juopolta hautausmaanvartijalta. Piti ensin uhkailla, mutta Monet puhui tyypin lopulta ympäri. Dashielia alkoi taas janottaa ja hän häippäsi omille teilleen. Luultavasti Sikalaan emakkoa viettelemään ja puolituisille valehtelemaan.

Avasimme jännittyneinä kryptan sisemmän oven. Minä näytin tehokkaasti valoa takaa käsin ja pidin Leonin valmiina hoitamaan hommat, jos jotakin tulisi silmille. Ovi oli jotenkin jumissa ja Sir Jacen siinä hetken ähistyään sai työnnettyä oven auki. Oven takaa paljastui puukotettu piraatti, joka oli verellään piirtänyt maahan Teiden Muuttajan symbolin, minkä heti Jacenin kanssa tunnistinkin. Uusi tuttavuutemme, Sir Jacenin aseenkantaja Mercer on välkky! Hän tunnisti piraatin samaksi hiippailijaksi, jota alunperin tänne hautausmaalle seurasimmekin. Monet tietty käänsi piraatin taskut ja sillä välin Mercer osoittautui toiseenkin otteeseen välkyksi. Hän nimittäin löysi verijäljet, mitkä päättyivät seinään ja hoksasi, että kammiossa olevia kolmea hautapaatta oli vastikään liikuteltu. Tässä välissä tutkimme myös yläkerran sivuhuoneen, mutta sieltä ei löytynyt oikein mitään rahaksi muutettavaa. Ainoastaan Stormfeldin eebenpuinen ja hopeinen alttari, jota Monet väitti Mananille kuuluvaksi. Aivan sama, sitä ei voi myydä, joten ei kiinnosta.

Salaovi löytyi hetken koputtelen jälkeen verijälkien päästä ja Sir Jacen ja Mercer tietysti päätä pahkaa portaita alas, mitkä löytyivät salaoven takaisessa komerossa olleen sarkofagin alta. Minä ja Monet käytännön miehinä suoritimme tarkastuksen haudoille, olihan niitä hetki sitten Mercerin mukaan availtu. Salakuljettajien kätköhän sieltä paljastui. Isompi kasa laadukasta alkoholia, sekä outo puinen lipas, missä oli 11 puista laattaa kummilla kaiverruksille. Otimme laatikon talteen myöhempiä tutkimuksia varten.

Sitten suljimme haudat ja menimme ritarin ja aseenkantajan perään portaita alas. Sieltäpä löytyikin oiva merirosvojen luola. Ja kaikki umpiunessa ja tolkku pois. Monet päätti käydä hieman tiedustelemassa luolasta johtavaan käytävään, mutta kärsimätön Sir Jacen saapasteli haarniskassaan Monetin ohi. Aika rohkeaa, vaikka onkin typerää. Hyvähän se hänen sotisovassaan ja meistä muista viis...

Löysimme viereisestä luolasta kaltereiden takaa yhdeksän orjaa, joilta myös oli kanttu vei. Monet tunnisti yhden heistä Kapteenirunoilija Valentinin miehistön jäseneksi, joka kaapattiin meritaistelussa matkallamme tänne Marienburgiin. Emme ehtineet sen enempää vankeja herätellä, kun viereisestä luolassa tapahtui karmeita!

Siellä oli merirosvolippu ja roistojen töherryksiä seinillä. Erään vettä loiskuvan tunnelin suun yläpuolelle roikkui köysissä hirveällä tavalla kuoliaaksi kidutettu pelastajani Mananin pappi Bonifatius Rijker ilmialastomana ja haavoja täynnä. Tunnistin järkyttyneenä hänen rintaansa viilletyn symbolin samaksi, minkä kryptasta löytämämme piraatti oli verellään lattiaan piirtänyt ja samassa alkoi tapahtua. Bonifatius poloisen vatsa alkoi liikkua ja hetkeä myöhemmin se repesi ripottaen ympäri luolan lattiaa pieniä valkoisia rapuja ja jonkin hirvittävän kaaoksen olennon mikä sähisi sinisiä liekkejä ja lonkeroillaan ryömi ärjyen meitä kohti. Tuo kaaoksen oksennus kasvoi silmissä ja näytti siltä että pian se täyttäisi koko luolan. Komensin Leonin tuon hirvityksen kimppuun, mutta se katsoi minua kuin vähän vajaata, eikä hievahtanutkaan paikaltaan. Onneksi Sir Jacen sai lyötyä hirmuisella iskulla hirvityksen kahtia ja tuhottua sen.

Kunhan tokenimme, otimme varovasti Bonifatiuksen alas roikkumasta ja Sir Jacen oli jo aikeissa poltto haudata hänet siinä paikassa, mutta malttoi sitten mielensä, kun saimme aatoksen Mananin pappien kutsumisesta paikalle. Tutkimme siis hiljaisina loput luolista ja löysimmekin jotain.

Nimittäin hirmuisen lastin salakuljetettuja viinaksia, mitkä Monetin kanssa kaivoimme hiekkaan erääseen luolaan, mistä johti tunneli joelle. Ottaisimme lastin mukaan, kunhan purjehtisimme tästä ohi parin päivän päästä. Sir Jacenia piti hieman taas suostutella ja lupasin että tuotto käytetään pääasiassa jumalille yms. ylevää. Monetin taskuihin häipyi myös hieman lootusta, itse kun en uskalla rehellisenä kauppiaana huimausaineita taskuissani pitkin kyliä käppäillä. Havaitsimme luolassa jälkiä ja aivan kuin isoa arkkua olisi raahattu veteen. Pari venettä oli upotettu ja ilmiselvästi yksi kateissa. Luettuamme merirosvojen muistiinpanoja ja kirjeitä, päättelimme, että Rhotbert oli ollut täällä vankina! Hänet ja koko liuta muita oli mitä ilmeisimmin myyty orjiksi johonkin salaperäiseen Mustien Nunnien luostariin Wissenlandiin

Harmaille vuorille. Joku iso bretoni oli kirjoitusten mukaan pistänyt kovasti hanttiin (sen on täytynyt olla Rhotbert!) ja laitettu arkkuun ja raahattu pois. Siihenpä varmaan näkemämme raahausjäljetkin viittasivat. Lisäksi paperissa puhuttiin jostakin vinosilmäisestä vangista, josta luostari maksaisi kaksinkertaisen hinnan. Voisivatko nämä mustat nunnat ehkä olla niitä ”sisarystäviä”, joista Rooster and Kettlen agentti kirjeessään mainitsi? Mene ja tiedä, ehkäpä tämäkin vielä selviää.

Saimme myös hieman valotettua, että miten Marienburgin lootuskauppa toimii. Joku ”Thigsmodekker/(?) on myynyt ainetta sekä Kultaisen Lootuksen Kataswaraan kelmille, että myös eräälle Groenewouldille. Niinpä niin, sille makkarakauppiaalle, jolta Monet osti makkaraa ja täytti lootuksella Luithboldin huumaamistarkoituksissa. Olisi siis voinut tilata äijältä valmiiksi maustetut makkarat, jos tämä olisi silloin tiedetty. Eräs Odo niminen orja kertoi, että rosvot olivat eilen alkaneet juhlia lootuksen voimalla ja sammuneet koko sakki. Sitten olivat orjat itsekin lootuksen voimasta hyytyneet, mutta hän oli ehtinyt kuulla laulua, Kultanaamaksi kutsuttu orja oli viety ruoskittavaksi ja joku oli säntäillyt yläkertaan päin (ilmeisesti säntäilijä oli tämä puukotettu piraatti minkä löysimme kryptasta.). Värväsin sitten miehistöksi venheeseemme mainitsemani Valentinin miehistön ex-jäsenen, joka suostui ilomielin vastineeksi nahkansa pelastamisesta. Hän vaikutti varsin tasaiselta hepulta, hieman uskonnolliselta ja merimieheksi kunnolliselta. Sovimme tapaamamme lähtöpäivänä Sulassa.

Olisimmepa tajunneet hakea avaimen kryptaan edellisenä yönä telineillä istumisen sijaan! Ehkä olisimme ehtineet pelastaa Rhotbertin. Rhotbert-parka, pidä pintasi lankomies, kyllä sinut vielä pelastetaan!