Jäähyväiset Marienburgille
Kirjoitti: Jacén de'Caradué

Dashielin ja Monet'n epäpätevä häärintä viimeisimmän tehtäväni kimpussa tuotti viimein jonkinlaisen tuloksen. Meidän tulisi yhyttää ja kuulustella joku Van Haagen, joka saattaisi löytyä Kultaisesta Lootuksesta, jota pyöritti joku Kataswaran.

Pääsimme sisään Lootukseen, kun Mercer ja se koira päihittivät sen mustaa lootusta imevän portsarin (Redemund autto). Odottelimme kylmän viileinä Kataswaranin saapumista ja niinhän hän saapuikin hän. Saapui.

Kaukoidästä saapunut henkavartija ehti ehkä inahtaakin, ennenkuin Ladyn (kenties Ulricinkin) ohjaamana miekkani sivalsi elämän pois tuosta miehestä (Mercer autto). Omituista. Kaaoksen sodissa vanhat sotia kokeneet ja maailmaa nähneet kertoilivat näiden kaukaa idästä tulleiden miesten olevan erinomaisia sotureita, mutta tästä ei kyllä ollut yhtään mihinkään.

Koetimme kuulustella Kataswarania ja sain selville, että hänkin oli kaaosta palvova kannibaali, joka on kaiketi syönyt haltianeidon. Kaaoksen jumalat olivatkin tämän saastan takana ja hän sylki suustaan litratolkulla verta päälleni, mutta Lady oli jälleen kanssani. Ylistetty olkoon Lady ja olkoon täysi hänen maljansa (eli Graalin malja, jotta siitä riittää mullekin). Mies pääsi hengestään. Hyvä pojat. On teistä johonkin. Kai.

Palasin Manannin palvelijoiden luo ja siistiydyin siellä. Hädin tuskin jaksoin seistä, mutta Tallaindelothin haltianeidon tulisi tietää tyttärensä kohtalosta, joten matkasin sinne. "Seuralaiseni" kävivät tonkimassa Kataswaranin varastoa, mutta löysivätkin Van Haagenin syömässä makkaraa. Mutta myös haltianeidon, Ladyn kiitos elossa, vaikkakin silvottuna. Van Haagen sai päihin. Siellä oli kaivo.

Kävi selväksi, että nämä kannibaalit palvoivat Murhan jumalaa ja että olivat muutenkin perseestä. Kaivossa on joku Kaivon henki. Hmmm....

Tallaindelothin suku palkitsi meidät kaikki. Sain aika hienon miekan, mutta ymmärtääkseni se on kääpiöiden tekoa. Kai nekin karvanaamat jotain osaavat, sillä se on toki hieno. Se on kevyt käyttää ja terävä ku hitto! Sitä heilutellessa tuntuu, kuin sitä ohjaisi jokin toinenkin tahto, kuin omani. Ei niinkuin Lady tai Ulric, vaan ennemminkin miekan oma. Omituista. Ettei olisi kaaoksen hommia perkele. Jotain leluja ne pojatkin sai.

Manannin pappi käski ottaa yhteyttä Altdorfissa Puhtauden veljeskuntaan (Brotherhood of Purity), varsinkin jos Marienburgissa on yleisessä tiedossa, ketkä takoivat alamaailman vasaroita turpaan, lopettivat salakuljetusringin ja mustan lootuksen käytön kaupungista (vaikkei varmaan kokonaan, mutta vähensi huomattavasti vähäksi aikaa).

Nyt olemme jättäneet Marienburgin kauhut taaksemme. Paska kaupunni. Kaaosta joka nurkalla. Keisarikunnan piti olla niin jumalaapelkäävää sakkia ja kovasti kaaosta vastaan, mutta eihän nämä tumpelot osaa mitään näköjään. Minun piti tulla tämäkin pahuus kitkemään (pojat autto). Tai ehkä se on vain tuo kauppiaiden kaupunki ja itse Keisarikunta on vielä ihan OK. Luotto ei ole ihan suurimmillaan. Meidän piti tulla sinne kaaoksen sotaankin kaveriksi.. Se on ne pyssyt ja metallihevoset. Sano minun sanoneen.

Laiva on yllättävänkin viihtyisä. Askeettinen on tämä minunkin hyttini, mutta sehän sopii. Matkaamme jokea pitkin etelään suuntana Nuln. Laivassamme on "seuralaisteni" lisäksi aseenkantajani Mercer, merimies Seiger Bergmann ja se nainen, Ulrid Geller. Hän on Ulricin seuraaja ja toivonkin kuulevani tuosta rohkeasta jumalasta enemmän. Kuitenkaan en ymmärrä tätä aseiden kanssa pelehtimistä. Nainen, joka harjoittaa asekuntoaan ja kantaa mukanaan taistelukirvestä. Kaikkea sitä....

Aamuyöllä, poistuessamme kaupungista, kuulin hyttiini, jossa olin lepäämässsä yön mittelöiden jälkeen ääniä ulkoa. Se kuulosti ainakin sellaiselta nyrkillätapettavalta pikkuäpärältä, joita Marienburgin kadut vilisivät. Juuri niitä piirakan tekijöitä. Vaikka mikäs siinä. Ränkyköön. Eihän se kyytiin sentään tule. (Eipä vissiin!! Pojat perhana!)

Matka jatkuu siis Nulniin...

Ai, niin... Redemund valittiin kauppiaiden kiltaan... Outoa. En ole kertaakaan tainnut nähdä hänen tekevän kauppoja silleen oikeasti. Pitäisiköhän minun kiinnittää enemmän huomiota seuralaisteni puuhiin... Ehkä.. En tiedä... Joka tapauksessa killassa se sitten on. Kai siitä on hyötyä. Majakkaveljekset. Mokomakin hujoppi.. Mitä korkeampi majakka, sitä himmeämpi valo, sanotaan meillä Caraduessa!! Hehe...

Mietin tässä olkipatjalla maatessani, että pudottiko se Dashiel varmasti ne mustat lootukset sinne palavaan taloon... Hmm...