Caraduén kylä
(Tapahtumapaikka kampanjalle: Kadotetut mielet, kadotetut sydämet}

de'Caradue vaakuna

Pieni kylä Sanz-joen varrella L'anguillessa, jota hallitsee lordi-markiisi de Caradué (Jacén de Caraduén isä) rautaisella otteella. Tätä nykyä kylä näyttää tuhoon tuomitulta, sillä kaikki kylän lapset ovat mystisesti kadonneet. Syksyn satokin on jäänyt korjaamatta, sillä tappava tauti vei mennessään lähes koko jäljelle jääneen aikuisen väestön (tapahtui kampanjassa Lost Minds, Lost Hearts).

Seurueen lähdettyä kylästä, ei onni varsinaisesti ole ollut kyläläisillä myötä. Kyläläisten lapset ovat edelleen kateissa ja monet kuolivat rottamiesten tuomaan tautiin. Ja jottei siinä olisi vielä tarpeeksi, kohtasi kylää myös Caraduén verilöylyksi nimetty vihernahkojen hyökkäys.

Yleisesti läänistä Caraduén lääni sijaitsee Sannez-joen varrella, sen (samalla koko herttuakunnan) pohjoisimmassa mutkassa. Se on kumpuilevaa ja metsäistä maastoa, jossa laidunja viljelymaata on riittämiin. Joen takana näkyvän Couronnen herttuakunnan kanssa kylien on vain vähän tekemistä, mutta Caraduén kaupungin suhteet naapureihin ovat yllättävän hyvät.

Caraduén mailla sijaitsee Caraduén kaupungin lisäksi kaksi pientä kylää, Melis ja Sanz. Kaupungissa asukkaita on noin tuhatkaksisataa ja kylien, sekä maaseudun torpparien väki kohottaa väkiluvun lähelle puoltatoistatuhatta.

Yleisesti kaupungista Läänin hallintokaupunki on Caraduén Mutkan kautta kulkevan liikenteen hieman rikastuttama yksinkertainen kaupunki. Sen tarkoitus on kuitenkin toimia tukikohtana, mikäli L’Anguille ajautuu sotaan Couronnen kanssa, joten Caraduén varustus on hieman parempaa laatua, kuin tämän kokoisissa kaupungiessa yleensä.

Lokaatiot ja niiden huomionarvoisat henkilöt

Cháteau de’Caradue
De’Caradue suvun kartano valvoo maitansa korkean kukkulan laelta, josta se myös näkyy jokaisen kaupunkilaisen talolle. Vaikka kartano on rakennettu lähinnä aatelisuvun hienoksi kodiksi, on se myös hyvin varustettu kestämään hyökkäyksiä. Harvat kyläläiset tietävät kartanosta sen enempää, sillä useimmat rahvaaseen kuuluvat eivät sinne halua mennä. Ainakaan nykyisen lordimarkiisin aikana. Kaupungin kaarti koostuu pääasiassa lordimarkiisin miehistä, joten kartanon yhteydessä ovat myös heidän majoitustilansa.

Joka Liljojen päivä kartanolla vietetään suuret tanssijaiset, jonne tulee aatelistoa jopa Couronnesta. Kartanon alla levittäytyy laaja salakäytävien ja tyrmien verkosto, jonne kukaan kaupunkilainen ei koskaan toivo joutuvansa.

Chapelle de la Grail
Kaupungin huomattavin rakennus heti Caraduéiden linnan jälkeen on Graalin kappeli, jonka rakennutti linnoituksensa viereisen kukkalan laelle rakentanut graaliritari St. Thoas de’Caradué noin kolmesataa vuotta sitten. Kappeli on omistettu St. Thoasin rohkeudelle taistelussa vuonna 2201 alkaneessa ritarisodassa örkkejä vastaan. Kappeli kolme suurta lasi-ikkunaa ja seinien maalaukset on omistettu Pyhälle Thoasille, joka on myös koko läänin suojelupyhimys, sekä tietenkin Järven Valtiattarelle. Kappelin kunto on koko nykyisen lordimarkiisin valta-ajan kohonnut, sillä kansallisromanttinen de’Caradué on tahtonut säilyttää mieluummin kappelin, kuin oman linnansa, loiston. Seikka, jota erityisesti rahvas arvostaa. Kerjäläisillä on tapana kerääntyä kappelin portaille pyhäpäivinä, jolloin seudun harva aateli kerääntyy kappeliin rukoilemaan alttarille, jonka alle St. Thoas on haudattu.\\ Kappelin kunnosta ja toiminnasta vastaa munkki Aymar, vanha ja harmaa mies ukko.

Sanotaan, että Pyhän Thoasin ruumis on jo aikaa sitten myyty pyhäinjäännöspalasina ympäri maailmaa, mutta kappelin munkit pitävät kuitenkin huolen, että alttarin alla on aina kokonainen luuranko makaamassa. Aymarin kerrotaan olleen kauan sitten raivokas toiviovaltaja jonkun graaliritarin palveluksessa. Tämän kuoltua, Aymar palasi synnyin seudulleen Caraduéen.

Kaupungin kirkko
Parannuksen jumalatar Shallya on saanut oman kirkkonsa heti Graalin kappelin viereltä. Se ei ole yhtä komea tai suuri, kuin naapurinsa, mutta kävijöitä on rutkasti enemmän. Kirkko ei kuitenkaan kuulu pelkästään Shallyalle, vaan myös Morr saa siitä osansa. Kirkon takana onkin korkean muurin suojaama hautuumaa, jonne kylän kuolleet haudataan. Shallyalla ja Morrilla on yhteensä viisi pappia, joiden johdossa on paikallinen vaikuttaja, Voideltu Cedric.

Cédric on nuorehko ja yllättävän pulskea mies, joka on myös rahvaan suosiossa. Hän on nimellisesti Shallyan pappi, mutta osallistuu usein myös Morrin palveluksiin. Koska suuri osa kaupungin synnytyksistä tapahtuu tässä kirkossa, jossa myös hautajaiset pidetään, on Caraduén asukkailla synkkä sanonta: ”Kaikki mitä elämältä saat, on Cédricin hymy”, mikä tarkoittaa, Cédricin olevan kaupunkilaisten elämän keskeisin hahmo, joka näkee heidän syntymänsä ja kuolemansa. Cédricin tukeva runko kielii, että hän ei käytä kaikkia kirkolle tulleita rahoja suoraan kirkon hyväksi ja että hän on myös valmis jakamaan armoa ja parannusta rahvaalle rahasta.

Kauppatori
Graalin kappeli ja kaupungin kirkko on molemmat rakennettu kylän kauppatorin laidalle. Se on Caraduén kartanon pihaa lukuunottamatta ainoa täysin kivetty maaala koko kaupungissa. Joka viikon kolmas päivä torille kauppiaat ja käsityöläiset kokoontuvat torille kaupittelemaan tuotteitansa. Kuukauden ensimmäinen Marktag on aina suurempi tapahtuma, jolloin paikalle saapuu kauppiaita hieman kauempaakin. Muina aikoina kauppiaita ja käsityöläisiä joutuu vaivaamaan kotoaan, mikäli mielii jotakin ostaa.

Vaikka suurin osa kaupungissa vaikuttavista ja sen markkinoille saapuvista kiltautuneista kauppiaista edustaa ”The Rooster and the Kettle”-kiltaa, on myös L’Anguillelainen ”The Brethren of the Lighthouse” tavoittelemassa jalansijaa kaupungissa.

Hevosherrojen puu
Kylän takana, pienellä kummulla, aikoinaan kasvanut hevoskastanja on monille kyläläisille pyhä paikka. Puu on vaikuttavan kokonein, noin kolmekymmentä jaardia, mutta se on kuollut pystyyn jo aikoja sitten. Rahvaalla on tapana tuoda puun oksille rukousnauhoja, sen juurille muita uhrilahjoja ja pitää häitänsä sen juurella. Puulla on yötä päivää kaksi vartijaa, jotka tavanmukaisesti ovat miehuuden kynnyksellä tasapainoilevia poikia, todistamassa rohkeuttaan kaupungin tytöille.

Koska samanlaisia puita ei seudulla muutoin kasva, kaupunkilaiset ajattelevat sen olevan jonkun muinaisen pyhimyksen tai peräti keijukansan istuttama. Sanotaankin, että kuka tahansa puun on istuttanut, uinuu syvällä sen juurien alla rauhallista untansa.

Kaupunginmuuri
Caraduén ympärille rakennettiin noin satakaksikymmentä vuotta sitten kivimuuri suojelemaan kyläläisiä itseaiheutetulta uhalta. Silloisen lordimarkiisin isoisä oli innokas metsästäjä ja hänen käskystänsä osan läänistä annettiin metsittyä. Kun metsänhoito lähes lakkautettiin ja turvallisuus sysättiin muutaman riistanvartijan harteille, hirviöt hiipivät metsän kätköihin. Jotkut lordimarkiisit ovat yrittäneet puhdistaa metsää uudelleen pedoista, mutta kaikki ovat epäonnistuneet. Vuosi vuodelta metsä laajenee, eikä sen estämiseksi ole moneen vuoteen voitu tehdä mitään. Vain muurin vartiostoa on lisätty.

Fleuve Sannez
Kaupungin ohi virtaava kahden herttuakunnan rajaviiva, Sannez-joki, on kaupunkilaisten tärkein veden lähde. Kaivoja kaupungista löytyy vain muutama. Sen suurempaa satamaa joen varteen ei ole koskaan rakennettu, koska ohi kulkee laivoja suhteellisen harvoin. Joitakin aikoja sitten pyykkärit näkivät joesta nousevat hirvittävät jalanjäljet ja kauempana vastarannalla he myöhemmin havaitsivat kalamaisia petomiehiä, joita tavataan tavallisesti vain Lyonessessa. Pyykkinaisten mukana onkin nykyään yleensä ainakin yksi sauvalla varustautunut turvamies.

Keltaisen Saappaan Majatalo
Kauppatorin laidalle rakennettu Keltaisen Saappaan Majatalo on komea, kolmekerroksinen puutalo, joka tunnetaan ei pelkästään L’Anguillessa, vaan myös läheisissä herttuakunnissa ja aina Keisarikunnassa asti (Nulnista löytyy tätä nykyä ketjuksi laajentuneen majataloyrityksen toinen majatalo). Majatalon nykyinen omistaja on paikallinen kauppias Redemund de'Molay.

Pyhän Margaritten parantolan rauniot
Hieman kauempana kaupungin kirkosta, aivan kylän laidalla seisoo hiilenmusta muistomerkki. Vanhan parantolan poltti poroksi Sir Jacén de'Caradué kohdattuaan parantolan alaisessa kellarissa skaveneita palvoneita tautisia kyläläisiään. Kyläläiset karttavat paikka nykyään vielä enemmän kuin aiemmin, sillä he uskovat elävältä poltettujen tautisten riivaavan raunioita ja pelkäävät parantolaa johtaneen Sisar Vermengard Foiren vievän heidän henkensä, mikäli he raunioille uskaltautuvat.

Caraduén tärkeimmät EPH:t

Lordimarkiisi Gareth de’Caradué
Pitkän suvun viimeisin päämies on tunnettu äkkipikaisuudestaan ja ajoittain tarpeettoman julmista tuomioistaan. Hän on vanha mies, joka pitää katkerana velvollisuutenaan huolehtia sukunsa maista. Lordimarkiisia nähdään vain harvoin kaupungilla ja vielä harvemmin läänin pikkukylissä. De’Caraduéa eivät rahvaan asiat yleensä liikauta, ellei kyseessä ole läänin puolustukseen tai aatelistoon liittyvä tekijä. Vaikka lordimarkiisi osaakin ajoittain olla julma alaisiaan kohtaan, hän ei salli sitä muilta valtapiirinsä aatelisilta. Monet muistavatkin yhä Sir Tuluanin, joka joutui karkotettiin läänistä vankkureilla matkustaen, kun tämä oli väkisin maannut erään rahvasnaisen. De’Caradué on hyvin epäritarillisella tavalla kyltymätön naisten suhteen. Hänellä on monia äpärälapsia kylän lasten joukossa. Osa näistä on maattu väkisin.

Michel de Grosse
Vanha, yksinäinen aatelinen, joka asuu aivan kauppatorin laidalla. De Grossen suku muutti joitakin sukupolvia sitten Caraduéen eikä ole koskaan ollut kovinkaan rikas; seikka joka on edesauttanut Michelin naimattomuutta. Michel tunnetaan taiteen ja viinien suosijana, joka useaan otteeseen yltyy tavernassa kertomaan kokemuksistaan Kaaoksen sodasta Keisarikunnassa.

Puunkaataja Gerard
Vaimo Marie kuoli keuhkosairauteen neljä vuotta sitten. Kaksi tytärtä, Audrienne ja Lola, sekä poika Ferragus. 21-vuotias Audrienne elää yhä isänsä kanssa kotitöitä tehden. Nuorempi Lola (16-vuotias) muutti juuri vuosi sitten L’Anguilleen mentyään naimisiin ja työskentelee ompelimossa.

Mylläri Neville
Omituinen ja omalaatuinen erakko, joka jauhaa kaikki läänin viljat vesimyllyssänsä, perien veroa kruunulle, paronille, de’Caraduélle ja itselleen. Monet lapset pelkäävät Neville tämän erikoislaatuisuuden ja vasenta silmää peittävän epämuodostuneen ihon takia. Neville kuitenkin pitää lapsista ja jakaa usein ilmaisia leivonnaisia köyhimmille lapsille.

Odo Cleacou
Kylän vahvakätinen seppä työskentelee joen rannalle rakennetussa pajassaan, oppipoikansa Gui Marcheurin kanssa. Odo on vanhan polven takoja, joka usein muistelee, kuinka ennen kaikki oli paremmin. Sepän alasimelle syntyvät kylän kipeästi tarvitsemat työkalut, mutta tämän oppipojassa on enemmänkin asesepän vikaa.

Merovech Moulan
Noin neljäkymmenvuotias Merovech omistaa suuren talon joen rannalla. Hänet tunnetaan hiljaisena ja vetäytyvänä rikkaana opiskelijana (sitähän se lukeminen teettää). Hänen suuren talonsa joen ylle työntyvä siipi on lasikatoitettu kasvihuone, jonne hän on kerännyt lukuisia omituisia ja merkillisiä kasveja, joista Herra Moulan on erityisen tunnettu. Näiden kasvien vuoksi hän on myös monien kyläläisten pitämä, koskapa suuri osa vähänkin varakkaammista naisista ostaa väriaineensa häneltä.

Morty (M)
Herra Moulanin pitkän huiskea palvelija, joka ei kovinkaan usein avaa sanaista arkkuaan.

Philip de Pélerin (M)
Metsissä asuva erakkomunkki. Sir Yvainin hyvä ystävä ja metsissä asuvien lainsuojattomien avustaja. Caraduén piirityksen jälkeen de Pélerin päätti pystyttää armahdettujen lainsuojattomien avulla pientä kappelia Ladyn kunniaksi Caraduén metsissä pulppuavalle pyhälle lähteelle.

Michel de Rainault (M)
Paikallisten henkipattojen johtaja (kampanjassa Lost Minds, Lost Hearts). Aatelissukua. Katosi välittömästi Caraduén piirityksen päätyttyä taisteluun Caraduén torilla.

Henry (M)
Morrin noviisina koko ikänsä viettänyt, noin kaksissa kymmenissä oleva orpo. Henry vaikuttaa mukavalta ja elämisen haluiselta, vaikka toisinaan pohtiikin liiaksi kuolemaa. Henry on niitä harvoja Caraduén asukkaista, jotka osaavat kirjoittaa ja lukea. Niinpä hän usein toimiikin kyläläisten kirjurina tai lukee heille saapuneet kirjeet ääneen.
Mukavana poikana Henry jättää joskus lukematta kyläläisten saamien kirjeiden huonot uutiset, koska ei tahdo aiheuttaa ihmisille mielipahaa.