Alkumatka
Kirjoitti: Redemund de'Molay

Jokimatkustaminen on kyllä tylsää, ajattelin ensimmäisinä päivinä. Tosin maisemat vaihtuvat eri tavalla kuin merellä. Vaikka tuo räme ja pusikko nyt ei niin erityisen jännittävää seurattavaa ole. Ja todellakin! Vastavirtaan purjehtiminen on hitaampaa kuin käveleminen, mutta turvallisempaa on pysytellä keskellä jokea, ei sitä koskaan tiedä mitä noissa puskissa ja rämeillä lymyää. Ja voihan olla, että perässämme on kavereita, joille jäi jotain hampaankoloon Marienburgissa. Kylläpä me hämmensimmekin pataa(n) siellä!

Tässä on jo asetuttu taloksi. Tai pikemminkin laivaksi. Seiger vastaa pääasiassa tästä leppoisesta seilaamisesta ja minä auttelen parhaani mukaan. Joki on vielä niin leveä, että valtamerilaivatkin voivat täällä kuulemma seilata, kunhan välttävät särkkiä ja rantoja. Mutta hiljaista on tähän aikaan vuodesta, onhan kevätkin vasta tuloillaan.

Ulrid Geller, tuo tympeä naisihminen harjoittelee ja hosuu aseillaan kannella ja on vähän tiellä. Saa varoa aina kun kulkee ohi. Jospa teenkin jekun ja jossakin mutkassa, kun joudumme kääntämään purjeen, niin tönäisenkin "vahingossa" ämmän jokeen. Oppiipahan siitä olemaan, kun merimiehet heiluttaa! Hiijohoi!

Alfred Palecake on sitä vastoin todellinen riesa. Hänethän oli tervattu ja höyhennetty kun kalastimme hänet laivaamme (jonka nimeä Sir Jacén yhä suvaitsee pohtia) ja nyt hän poukkoilee ympäriinsä höyheniä nahastaan nyppien johonkin likaiseen säkkiin pukeutuneena. Minä ja Seiger ehdotimme hänelle paremman tekemisen puutteessa, josko hän suorittaisi kunnon holistoonauksen sekä kannelle, että itselleen. Tyyppi väitti ettei osannut ja livahti jonnekin pariksi tunniksi vetelehtimään. Jos hän ei yritä varastaa viinaksiani, niin hän yrittää päästä nopalla huijaamaan. Suunnitelma: Leonille syötän puolituisen, vaikka onkin laivamme kokki.

Dashiel on pysytellyt tasaisesti pienessä maistissa ja Monétiin iski joku vatsatauti, mikä on pitänyt kaverin koijassa. Kunpa vaan ei olisi tarttuvaa sorttia, kumpaisenkaan vaiva. Dashiel on myös ahkerasti harjoitellut pistoolillaan ja on tehdä koko porukan hulluksi. Koskaan ei voi tietää, milloin paukahtaa. Leon parkakin on säikkynyt ja pariin otteeseen melkein uinut maihin. Toisaalta tuo pauke on auttanut tiedostamaan Monétin terveydentilan laadun. Aina kun kannella paukahtaa, niin Monétin hytissä turahtaa.

Sire ja Mercer pysyttelevät myös omissa oloissaan, kai muistelevat Kaaoksen sotia ja huilivat.