Redemundin 1. kirje kotiin.
Kirjoitti: Redemund de'Molay

''Marienburg.

Huh ja huh!

Vihdoinkin olemme päässeet matkaan tästä hullusta kaupungista! En ole koskaan eläissäni ollut niin peloissani ja niin innoissani kuin täällä Marienburgissa.

Rakas sisko, isä ja äiti! Luulin, että Caraduén kylämme olisi ollut kaikki ja kaikkialla olisi ollut samanlaista, mutta kuinka väärässä olinkaan.

Se että menetin käteni on ihan pikku juttu verrattuna siihen mitä nyt olen kokenut! Täällä Empiressä asiat ovat aivan eri tolalla. Luulen, että meidän pitäisi kaikkien muuttaa tänne. Täällä eivät aateliset määrää elämästämme ja kuolemastamme. Ihan kuka tahansa voi pärjätä ja nousta arvoon arvaamattomaan, jos vain on viisas ja rohkea.

Kiitos, isä, että sain ne 50 kultarahaa. Se on paljon rahaa ja olen jo nyt kolminkertaistanut ne kaupoillani. Lähetän pian teille sen ainakin kaksoin verroin takaisin.

Ja nyt se tärkein juttu:

Minut on hyväksytty killan jäseneksi Brethen of Lighthouseen! Tästä on paljon hyötyä meille ja kohta ei tarvitse kenenkään meistä raataa ja pelätä. Minusta, Redemundista on tullut vaikutusvaltainen mies ja tätä menoa upporikas!

Tässä on tapahtunut kaikenlaista hurjaa, kerron sitten kaiken, kunhan tulen kotiin. Ette ikinä uskoisi kaikkea jos kirjeessä tässä kertoisin.

Olen yhä Sir Jacénin seurueessa mukana (hän ei ole sitten muuttunut yhtään...). Ostin jokilaivan ja matkaamme kohti Nulnia pitkin Reik-jokea.

Mukanani on viisikymmentä tynnyriä suolaa ja kymmenen laatikkoa tinaa ja näistä saan ainakin kaksinkertaisen hinnan perillä. Lähetän osan voitosta teille kotiin Killan kautta. (Muistakaa pitää hyvänä ja kestitä Killan miestä, joka lähetyksen tuo!)

Laivalla on mukana myös muutama kaveri, joita pidän silmällä ja jotka ovat olleet ihan luotettavia tähän asti... Onneksi minulla on Leon. Kova rakki jo (ai niin, ettehän ole Haukkua edes nähneetkään - hän on pelastanut henkeni jo useasti!).

Rakas sisko. Rhotbert ei ole nyt mukanamme enää. Olen silti varma, että hän on yhä hengissä. Matkalla Marienburgiin merirosvot hyökkäsivät ja veivät hänet. Marienburgissa saimme kuitenkin vihjeen, että hän on hengissä ja varmasti yhytämme nuo kaappaajat. Pidä sisko, Keltaista saapasta pystyssä, äläkä huoli. Kyllä minä lankomiehen vielä kotio saan. Teette sitten niitä lapsia ja Redemund-setä pitää jöötä ja kertoo tarinoita. Hunajaa ja maitoa ei tule kakaroilta puuttumaan!

En voi enempää kertoa tässä kirjeessä asioista nyt.

Mutta rakkaat! Kirjoittakaa minulle. Antakaa vain kirjeenne Kiltaan, he kyllä toimittavat sen perille, missä sitten olenkaan. Sanokaa vain, että kirje on "kunnia-arvoisalle Kauppias Redemund De Molaylle" ja että hän matkustaa kohti Nulnia pitkin Reik-jokea.

Ja velipojille käykää sytyttämässä kynttilät. Minulla on heitä ikävä.

Teidän, Redemun de’Molay''